Luonnonmetsät Sápmin sometiimi (1 hlö) on näin vuosin joko kartoittamassa tahi hillastamassa (parhaimmillaan sekä että), joten valitamme päivitysten pitkiä välejä. Tässä kuvan verran tältä päivältä:

Sunnuntain suojelemattomia luonnonmetsiä, olkaa hyvät!

Sodankylän pohjoisosien Peurakairaa on viimeisen 60 vuoden aikana hukutettu tekoaltaan alle ja hakattu surutta. Siltikin sieltä löytyy Suomen ja koko läntisen Euroopan mittapuussa yksi tärkeimmistä metsäerämaista. Siltikään MH:lla ei tunnu olevan mielenkiintoa sen pysyvää suojelua kohtaan.

Ei millään meinaa aika riittää somepostauksille, mutta olkaa huoleti, kohta on taas talvi ja ehtii päivittelemään kesäkuvia🙂 Tällaista tänään, selvästi suojeluun.

Tämän päivän kohokohtia oli, kun keskellä karua kangasmaastoa löytyi kilometrin mittainen lähdepuro, jonka rannoilla kukkivat kullerot, metsäkurjenpolvet ja ruohokanukat. Saamenmaan luonto jaksaa edelleen yllättää kauneudellaan.

Tänään tarjolla luonnontilaisen kaltaista (jokusia 80+v. kantoja) vanhaa metsää. Kauden ensimmäinen päivä, kun kartoittajien kavereina oli runsaasti (sanoisinko tarpeeksi) mäkäröitä.

Osa työryhmästä on ollut liikkeellä Sodankylän pohjoisosien Peurakairassa, josta löytyy tuhansia hehtaareita luonnontilaista metsää. Tämäkin Tämäkkäselän alue (900ha) täyttää helposti hallituksen satumetsäkriteerit (lahopuuta keskimäärin 40m3/ha ja "valtapuuston" ikä yli 200v.).

Enpä uskaltaudu arvailemaan, että minkäkö niminen kuningas on Saamenmaata hallinnut silloin, kun tämä aihki on kasvunsa aloittanut.

Päivityksiä tulee nyt harvakseltaan, koska koko työryhmä on aivan metsässä. Tässä vähän kuitenkin maistiaisia siitä, että millaisissa paikoissa on viime päivinä kuljeskeltu.

Taatusti krapulavapaa juhannusharraste: metsäkartoitus. Siitä suon yli että heilahtaa ja kohden uusia, kartoittamattomia metsiä.

Juhannus lähenee ja säät alkavat olla sen mukaiset: +6 ja vettä taivaan täydeltä. Eli kohtuullisen mukava kartoitussää.

Tänään Pyhävaarassa ei tarvinnut mennä desimaaleihin laskeskellessa onko lahopuuta riittävästi.

Lähellä mäntyrajaa puut ovat harvassa ja pääosin matalakasvuisia. Ikää ja luonnetta sen sijaan löytyy sitäkin enemmän. Viihdyn monentyyppisessä (luonnontilaisessa) metsässä, mutta nämä ovat lähimpänä omaa sydäntäni.

Metsäkartoitushommia saa Inarissa yleensä tehdä juhannukseen asti melkoisen rauhassa sääskiltä. Ei tänä vuonna.

Kuuma on ja sääsket syö, mutta pienet vaivat unhoittuu aina kun löytää tällaista suojelematonta "talousmetsää"

Rahajärven ympäristöstä löytyy upeita metsiä sekä kuivissa kangasmaastoissa, että eteläisen rehevissä lähdemaastoissa. Huolena on, että lisääntyvä matkailurakentaminen löytää tiensä juurikin näille rannoille.

Tänään Rahajärven rantamailla. Vaikka järvi onkin nykyisellään hyvin paikkaansa asettunut, niin se on kuitenkin melkoisen maisemamuokkauksen aikaansaannosta. 50- luvulla Kirakkakönkään patoa rakennettaessa järven pintaa nimittäin nostettiin melkein kolme metriä.

Saamenmaan valoisia kesäöitä ei kannata tuhlata nukkumiseen. Pimeinkin hetki on kerrassaan otollista aikaa kartoitella, kuten näitä Paadarskaidin upeita ikimetsiä viime yöltä.

Auringon lämmittämän mäntymetsän tuoksu ja mustikankukissa pörräävät kimalaiset. Kun on jo lämmin, mutta ei vielä kuuma. Vasta muutama sääski käy kiusaamassa kartoittajaa. Kohtuullisen täydellinen aamu olla luonnontilaisessa metsässä.

Yksi hallituksen vanhojen metsien kriteereistä on valtapuuston ikä. Se varmasti sopiikin talousmetsiin, mutta luonnontilaisten metsien kanssa sillä on kovinkin vähän tekemistä. Luonnontilainen metsä on jatkuvasti muuttuva, elävä ympäristö, jonka puiden ikäjakauma ei ole ihmisen hallinnoimaa.

Somepäivityksille ei näin vuosin tahdo jäädä aikaa, kun kartoittajaystävälliset olosuhteet (viileää, ei sääskiä) on käytettävä maksimaalisesti hyväkseen. Tältä näytti toissapäivän suojelemattomassa luonnontilaisessa metsäkohteessa:

Joissain hommissa nyt vaan on viihtyisämmät avokonttorit.

Tänään lisää Paadarskaidia. Ikivanhoja mäntyjä ja komeita haapoja, monimuotoisuuden kannalta oikein erinomainen yhdistelmä. Nämäkin alueet joutaisivat kyllä viralliseen suojeluun, sillä eiköhän Metsähallituskin ymmärrä, ettei tänne ole hakkuilla enää mitään asiaa.

Yötön yö alkoi Inarissa ja koska päivällä on jo useinkin turhan lämmintä kartoitukseen, niin tästä seuraa se, että ainakin allekirjoittanut (JL) on seuraavan kerran virka-aikaan tavattavissa (hereillä ja henkisesti läsnä) joskus elokuun lopussa. Tänään Paadarskaidia ja luonnontilaista metsää.

Tänään luonnontilaista metsää löytyi vain niukasti, mutta säästöpuut ja kannot kertoivat tarinaa siitä metsästä, joka oli ennen hakkuita ollut. Melko surullinen kertomus olikin.

Lauantai kului kartoitellessa Inarin pohjoisosissa, tilapäisesti (vuoteen 2030 asti) suojellussa ikimetsässä. Tuhansia hehtaareita pääosin täysin luonnontilaista kansallisaarretta > pysyvään suojeluun.

Eilinen päivitys uusiksi (vähemmillä kirjoitusvirheillä). Eli Lemmenjoen kansallispuiston rajalla (ns. väärällä puolella) upeaa luonnontilaista metsää. Kun uusia suojelualueita etsitään, niin juuri tämän helpompaa kohdetta ei ole.

Kovin usein on luonnontilaisestakin metsästä haastavaa löytää satumetsäkriteerit täyttävää lahopuumäärää. Tämä ei ollut niitä päiviä.

Kuvan suosaarekkeessa on aikoinaan riehunut voimakas metsäpalo, mutta suurin osa vanhoista, kilpikaarnaisista aihkeista ei ole moisesta välittänyt vähääkään. Nuoren talousmetsän ja vanhan luonnontilaisen metsän ero on tässä(kin) asiassa melkoinen.

Yksin mäntymetsän keskellä, kaukana varsinaiselta levinneisyysalueeltaan kasvavat kuuset ovat aina hauska arvoitus. Mikäkö (lintu) lienee aikoinaan siemenen paikalle tuonut.