Timo Sahlsten
@sahlsten
Dolce far niente! Peace & Love ☮️&❤️ Music mainly Beatles + jpgr, ProgRock, Mozart. History, Art, Books, ArsenalFC… Helsinki, Finland. 🇫🇮🇸🇪🏴🇮🇹🇪🇺Apple Scruff.
Ei ihan viimeinen. Tuli vielä Saksan kiertue elokuussa. Rahan takia piti vielä käydä Euroopassa keikoilla, koska studio- ja muita velkoja riitti. Ja kovasti halusi päästä viimeistelemään uuden levynsä (First Rays of The Rising Sun / The Cry Of Love). Mutta sitten kävi onnettomuus.
Mulla kassut soi vieläkin. Kuten tämä Jimi Hendrixin Isle of Eight. Kassuja kun lainailtiin, laitoin aina nimeni, ettei kukaan unohda palauttaa. Ja vähän myöhemmin kassuille pystyi äänittämään radiosta ja kopioimaan levyjä. Huikeeta!
Eilen pyöräytin With The Beatles -vinskan. Till There… oli musta lapsena vähän lälly. Nykyään ihan jees. Beatles tuli mulle 7-v, kun naapurin kundin mutsilla oli Beatles-sinkkuja. Minäkin sain ensimmäiseni. 60-luvulla skraitassamme pystyi soittaa vain sinkkuja. 1970 tuli stereot ja Abbey Road.
Kun juuri nyt luen tätä 👇 kirjaa, tuo usalaisten touhu on hyvin verrattavissa natsien ja venäläisten toimintatapoihin. Kansainvälinen oikeus syntyi suojelemaan ihmisiä ja ihmisryhmiä valtiolta.
Kaivoin vanhoja kalentereita. Olinkin himassa vasta 1.8., koska viimeinen merkintä Rembrandthuijissa 24.7. Taisin olla viikon kahvilassa? Provencessa se sirocco kasvoilla oli kyllä erikoinen tunne. Tuuli kuin saunan löylyissä. En sitä kaipaa enää.
Tämmöstä, niin hieno platta. Tulee fuDista, klo 21 Yle 2 🇫🇷🇪🇸 Voi sitä yssikseen issekseenkin katsoa. Ehkä parempi niin kuin sporttibaarissa. Niitä enää jaksa.
No mulla on lähes kaikki, mitä Q on sitten keksinytkään. Tosin vähän ahtaat sisätilat.
What a nice rainy day with Led Zeppelin’s Coda Super Deluxe Box Set (3xLP+3xCD+heavy booklet).
Kyllä minäkin punkkia kuuntelin. Räväytti oikein kunnolla progepoikaa. Meillä oli himassa (mutsin) klasaria aika paljon. Sitäkin kuuntelin paljon, tosin salaa kavereilta. Kaikkea menee vieläkin. Tosin jatkuvasti palaan Piitleksiin. Ja jatkunut vuodesta 1966, kun sain All My Loving singlen.
Tämän sain joululahjaksi 1973 faijalta. SOK:oon osuuskauppamieheltä. Tykkäsi myös piitleksestä. Aikamoinen faija. Vieläkin. Kohta se 92-v soittaa ja kysyy, että oletko katsonut jalkapalloa? Joka toinen päivä kysyy. Ei ukko vaan muista…
Aivan! Tässä alkoi nyt kiinnostamaan erot näissä painoksissa. Ylemmän faija toi mulle Länsi-Saksasta 1973. Alempi kaverin ”palauttama”. Hmm.
Piti siis sanomani, että minullakin Beatles-paita päällä tässä matsia seuratessa. Itse asiassa ollut päällä jo (liian) monta päivää. #revolver
Huuhaa oli yksi Suomen suurimmista naiivisteistä. Tämän hienon teoksen nimi on ”Ihmeteltiin ko neekeriä Keuruun asemalla”.
Stout on loistava. Nyt hyllyssä vain yksi, mutta nuorena niitä tuli luettua. Oli faijan suosikki. Kuten EdMcBain. Taas mustia selkiä.
Kirjankin kansia taittanut ja suunnitellut, niin ilahduttavaa, jos mustalle pohjalle saatu väriäkin.
Nuori Morse. Ensimmäisellä kierroksella ei purrut, koska John Thaw eli MORSE. Kyllä nyt kuitenkin jaksaa katsoa Endeavouria. Vaikka ei nyt päästä Colin Dexterin maailmaan. Miksi muuten dekkarien selät pitää useimmiten olla mustia? Kolmisen metriä niitä parissa hyllyssä ja mustia.
Toissayönä pisteitä tuli 100 ja sijoitus noin yhdeksästuhannes. Viime yönä pisteitä pyöreät NOLLA ja sijoitus noin 21. tuhannes (605 edelleen). Arvon ensiyönkin mutulla eli pieleen. Katsotaan.
Led Zep II toppled Beatles Abbey Road in Dec 1969 charts. Unfair robbery. Bugger.
Sepä. 70-luvun levyt (70-76) aivan huippuja ja sitten kasarin mahalasku.
Tuntuu, että olen THE ikäloppu, kun aloin haalia progelevyjä jo teininä 70-luvun alkupuolella. Mutta parempi myöhään kuin jne. Tänä vuonna on taas purrut väkevästi ELP ja King Crimson. Voi olla, että proge album covers lopulta johdatti tieni graafikoksi. Niitä oli (on) niin hienoa hypistellä.