Helive
@helivee
Artist, engineer and ashtangi 🙏 Luulee olevansa optimisti, elää kuin pessimisti. Osaa paljon, mutta mieluiten ei tee mitään. Näkee monia vaihtoehtoja, mutta ei osaa valita. Silti uskoo jokaiseen aamuun ja uuteen mahdollisuuteen.
Töölönlahden kesäpuiston väriloistoa. Kukkaistutuksia on valtavasti ja väleissä kivoja istuskelualueita. Vielä ehtii käydä, ennen kuin kukat lakastuvat.
Venereissulla pysähdyimme ensimmäistä kertaa Bomarsundissa. Kauhia Oolannin sota käytiin pääosin näissä maisemissa. Historialliset tapahtumat on kuvattu opastauluissa reilun 4 km reitin varrella. Venäläisten linnoitus vallattiin tuhansien ranskal. ja engl. sotilaiden voimin.
Muutama muukin oli keksinyt lähteä päiväretkelle Billnäsin antiikkimessuille. Parasta oli kuitenkin Lokalin upea taide- ja designnäyttely, jossa oli myös mukavan rauhallista. Kesätapahtumille on selvästi kysyntää.
Poika oli uuden tyttöystävänsä kanssa viikon mökillä. Mitä sitä ei mies tekisi tehdäkseen naiseen vaikutuksen.😊
Valmistuihan se remppa viimein. Miten voikaan ihminen olla onnellinen uudesta keittiöstä.
Mökkitietä astellessa maaseudun tuoksu leijailee tietoisuuteen. Ei jää huomaamatta, että saarella on maitotila. Etelärannalla tyyni merenpinta houkuttelee varpaiden kasteluun. Käki kukkuu, linnut sirkuttaa, aurinko lämmittää takin selkää. Maasta punkee kaikenlaista maailmantilanteesta välittämättä.
Mökillä yksin luen kertomusta englantilaisesta naisesta, joka vietti luonnonarmoilla yksin 12 vuotta luolassa Himalajalla 4000 m korkeudessa. Ehkä suomalaisten onnellisuus perustuu vastaavaan kykyyn viettää mökillä korvessa yksin ja hiljaisuudessa vaikka koko elämä. Yhdenlaista meditaatiota sekin.
Opiskeluaikaisten kämppisten kanssa tapaaminen Oulussa. Ihana olla ihan vaan turistina syntymäkaupungissa. Sääkin sattui suosimaan.
Kolme päivää kunnostettu keittiön vanhaa lautalattiaa. Isommat raot täytettiin puusoiroilla ja pienemmät sahanmuhun ja liiman seoksella. Hiomista useaan otteeseen. Huomenna öljyvaha pintaan. Että minä tykkään tällaisista hommista ja kovin olen myös ylpeä puuseppäpojastani. Yhdessä opetellaan uutta.
Eilen tuli täyteen 4 vuotta päälle 60. 30 vuotta sitten aloitin astangajoogan. Iän myötä tämä suhde vain kypsyy ja syvenee.
Jospa kukkaset toisivat vähän valoa talven ankeuteen. Samalla käärepaperista iloa Oliverin päivään. Linnut jo vähän laulelee aamuisin, ja onneksi sisällä on lämmin.
Onko täällä muita, jotka voisivat elää joulunajan pelkällä riisipuurolla? Maisteluvuorossa Karhupuiston Way Bakerin suussa sulava pähkinäinen riisipuuro. Tähän mennessä paras!
Lähdin muutamaksi viikoksi vilua ja pimeyttä pakoon. Arvaatteko, mikä siellä taustalla savuaa?