Kirjoitin Metan puolelle kaiken sen, mitä minulla on sanottavana puolustusvero-aloitteesta ja siitä, miten nykyinen hallituksemme on koko ajan reagoinut siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että maanpuolustuksen kulut ovat suuret, ja ne on katettava myös veroilla.

Koska ensi vaalien jälkeinen hallituskoalitio puhuttaa, niin paljastan sen nyt.

Hesarissa näemmä Juhana Vartiainen on päivittänyt takarajaa, jolloin nykyhallituksen uudistukset alkavat näkyä työttömyyden laskuna, ja nyt se on 2032. Tom Clancyn "Punamyrsky nousee" -roskaromaani ennusti oikein sekä Putinin Venäjän että nykyisen Suomen politiikan.

Kuvaavaa on se, että perustulo -- joka muuten esiintyi Suomen Keskustankin ohjelmissa vielä 1980- ja 1990-luvuilla -- loistaa nyttemmin täysin poissaolollaan. Keskustanuoret, joiden linja on aina ollut alkiolaisempi näyttävätkin ihmetelleen ukkopuolueen ulostuloa: www.suomenmaa.fi/keskusta/kes...

Kirjoittelin aikoinaan muistiinpanot TE-toimiston infotilaisuudesta 26.4.2019. Kopioin tähän silloisista merkinnöistäni suoraan ne viisi "kuntouttavan työtoiminnan" mallia, jotka siellä esiteltiin. Rastitin itse virkailijan opastamana kuudennen kohdan, joka oli "uravalmennus".

Oletan, että myös tämä Pursiaisen X-päivitys on viittaus väitöskirjaan. No, siinäkin ohitetaan pääasia. Koska viime kädessä se talouskasvu voi pysähtyä, halusimme sitä eli emme. Ja silloin tietysti inhimillinen kehitys on tosiaan vaarassa. Eli mitä tehdä silloin? Vai voiko tehdä mitään?

Laura Wimanin väitöskirjasta on nyt sanottu hämmentävän paljon. Poliitikot, maamme valtiovarainministeri yhtenä heistä, ja vielä pari ekonomistiakin on ollut äänessä. Seuraavaksi äänessä olen minä. Ketju seuraa.

Opiskelujen viivästymisen yleisimmät syyt ovat taloudelliset vaikeudet ja henkinen uupumus. Mutta selvästikin HS Visiossa on taas funtsittu nämä jutut oikein viimeisen päälle ja päätetty, että tällä ratkeavat molemmat.

Kokoomuksen projekti 2040 ja avoimessa yliopistossa suoritettavan yliopistotutkinnon mahdollistamisen varsinainen tarkoitus on nyt sitten lausuttu julki. Maksuttomista korkeakoulututkinnoista aiotaan tehdä seuraavina hallituskausina loppu.

Lopuksi vielä: viime aikoina mediassamme on haluttu luoda Puolasta kuvaa kansakuntana, joka "ei unohda mitään", ja jonka historiasuhde on ainutlaatuinen. Tämä ei ole aivan totta. Kuten niin usein, kyseessä on meikäläisille ominainen yksinkertaistus.

"Gromdan" esikuviin lukeutuu myös suomalainen vapaaottelija ja Blood & Honor -veteraani Niko Puhakka! Äärioikeiston verkostot ovat tosiaan kansainväliset. Kotoiset uusnatsimme ovat osa vihan kudelmaa, jonka uhreja ovat myös Putinin hyökkäyssotaa pakenevat ukrainalaiset: natemat.pl/662620,czlon...

Minulla meni 27 vuotta ennen kuin sain tietää, että Kubrickin "Eyes wide shut" -leffan perustana ollut Schnitzlerin "Traumnovelle" on suomennettu vuonna 1928. Haluan uskoa, että elokuvaa edeltäneen 70 vuoden aikana tästä ehdittiin tehdä jossain päin Suomea kesäteatteriversio.

Aikoinaan Siperia tunnettiin pakkotöistä, nykyisin etätöistä.

Kyllähän tälle tuli heinäkuussa 2019 naureskeltua, mutta pakko myöntää, ettei Saarikoski väärässä ollut.

Mutten myöskään hehkuttaisi matkailun ja akateemisen yhteistyön auvoisuutta keinona saada syvällistä tietoa venäläisen yhteiskunnan tilasta. Se on tällä hetkellä sotaakäyvä maa. Rajakysymyksen ainoa ongelma on koko tänä aikana ollut mielestäni se, että pakolaisia ja turisteja on mahdotonta erotella.

Vallankaappauksen mahdollisuuksiin en usko minäkään. Mutta tämä kommentti siitä, miten salaliittoa ei voitaisi organisoida ilman, että se tulisi julki, on kyllä tavallaan kehäpäätelmä. Lisäksi, miksi salaliiton pitäisi olla suuri? Menestyksekkäimmät lähtevät aina pienestä sisäpiiristä.

Moshes miettii myös Krimin saartamista ja näkee humanitaarisen katastrofin mahdollisuudet. Onko jokin syy, miksei Moshes edes harkitse mahdollisuutta, että Ukraina ja länsimaat voisivat tällöin sallia humanitaariset kuljetukset Krimille, jopa järjestää ne itse? Hehän sitä merialuetta hallitsisivat.

Sitten on tämä Mosesin kommentti. Ensimmäisessä sitaatissa on jo kaksi asiavirhettä, jotka pitää purkaa osiin.

Dan Storyjevin huomautus, että sodankäynnistä on tehty eliitille keino vaurastua, ja että tämänkin vuoksi sota jatkuu, on vahvempi väite. Sota on tosiaan Venäjän pääbisnes, lähestulkoon ainoa kasvuala.

Mutta eivät tutkijatkaan tässä loista. Venäjän kansantalouden kriisiytymisen Arkady Moshes kuittaa toteamalla, että Putin voi pakottaa oligarkit myöntämään rahaa ja takavarikoida omaisuutta. Tämä ei ainakaan omissa kirjoissani ei ole osoitus resilienssistä.

Kolmessa vuodessa hallituksessamme on vähitellen tajuttu, ettei sodanuhkaa voi kohdata pelkkä pääoman etu edellä. Oivalluksena tämä rinnastuu siihen, kun Jukka Kopra hoksasi 2023, ettei markkinoiden näkymätön käsi valmistakaan niitä kranaatteja itsestään.

Mitä sitten pitäisi tehdä? No, annetaan hallitukselle vähän tunnustustakin! Tähän asti porvarihallitus on aatteittensa mukaan ollut täysin työnantajan etujen puolella. Mutta nyt ääni kellossa onkin muuttunut, eikä se vaatinut kuin satunnaisen lennokkiuhan.

Miten tähän oikein on tultu? No, luulisin, että taustalla on vuodesta 2022 jatkunut vakaa halu ikään kuin henkisesti loitontaa nykyinen sota meistä kauemmas. Tiedän, tiedän, olen sanonut tämänkin aiemmin.

Timo Soinin vierailtua keskustan puoluekokouksessa ja vihjailtua taas kerran ehdokkuudestaan tulevissa vaaleissa ja median tartuttua taas kerran täkyyn muistutuksena, että Soini on lypsänyt näillä keinoin huomiota joka ikinen vuosi siitä asti, kun poliitikon ura loppui.

Van Creveld oli myös todennäköisesti oikeassa kuvatessaan "Culture of War" -teoksessaan miesten mieltymystä aseisiin, joiden muoto tuo mieleen penetraation. Keihäät, ohjukset, ja niin edelleen. Droonit eivät ehkä ole sittenkään tarpeeksi fallisia, etenkin nelikopterit ovat usein kasetin muotoisia.

Kaksi päivitystäni keväältä 2022. Velkajarrun ja puolustusmenojen epäsuhta on tälläkin viikolla ollut ihmettelemisen aiheena. En odota huomiota, mutta olen neljä vuotta ihmetellyt, miksei tätä ole tajuttu yleisemmin? Miten kujalla poliitikkomme, tiedotusvälineemme ja eliitit noin ylipäätään ovat?

NSZ:n ansioluettelo sodan ajalta on kauniisti sanottuna kiistanalainen. Järjestön maanalaiset lehdet kirjoittivat "juutalaiskysymyksestä" tavalla, josta näkyi, että NSZ piti sitä yhtä suurena ongelmana kuin natsimiehitystä. Vähintään todennäköistä on, että NSZ:n partisaanit murhasivat juutalaisia.

Koska mikään ei ole kuitenkaan yksinkertaista, Melnykin johtama maanalainen Ukrainan sotilasjärjestö päätyi silti ainakin kerran eriskummalliseen yhteistyöhön myös paikallisten sionistien kanssa. Katkelma on Dennis ja Anastasia Ougrinin teoksesta "One Hundred Years in Galicia".

Siteeraan tässä kanadanukrainalaisen John-Paul Himkan teosta "Ukrainian Nationalists and the Holocaust", jossa hän kuvaa Melnykin silloisia toimia joukkomurhien estämiseksi. Huomautan myös, ettei Himka suinkaan ole mikään ukrainalaisia kansallismielisiä puolustuspuheita rakenteleva historioitsija.

Kaksi asiaa tapahtui Ukrainassa toukokuussa, ja molemmat aiheuttivat kansainvälisiä protesteja. Jälkimmäinen, allaoleva uutinen on tuore, ja huomioitu Suomessakin. Mistä on kyse? Tässä voi taas vaihteeksi ainakin yrittää olla hyödyksi historiantutkijana, joten teen nyt näistä ketjun. Hyvin pitkän.