Leena Karhunen
@ntikarhu
opettaja, politiikan seuraaja, luontoihminen, treenaaja
Jouduin ostaan tämmöset, kun versoissa ei ollut sopivaa kokoa alan liikkeessä. 😭 Asetteluun menee iäisyys!
Eilen luin tässä työpuhelimesta kahden työkaverin viestit. Molemmat jää syöpähoitojen takia sairaslomalle. Kaadoin päälleni, tän keinun pehmusteille, seinälle ja lattialle ison kahvin. Uusi yritys nyt, työpuhelin ei ole mukana tällä kertaa.
Neljäs osa. Jäädytetyiksi osoittautuivat jonossa olevat varaukset. Jäljellä tän jälkeen yksi trilogia tätä maailmaa. Nautin. #kirjataivas
Me ollaan täällä jumissa isän kanssa, mutta asiat on suht. hyvin. Dont't send help.
Taas tämä. Eiks me jo tunneta, mulla on nää samat vaatteet joka kerta, enkä pitkään häiritse. Sopiiks?
Isän mielestä nämä ovat tuntipalkkalaisia, kun työtahti on niin verkkainen. Ja toi kaivinkone on liian pieni tiepohjasta kaivettaville kiville. Takapyörät oli ilmassa kun illalla nosti isoa kiveä. Arvaatteko kenen traktori on taas rikki?
Aamun marjat kuivumassa, loppui jo uunipellit kesken. Pyysin isää laittamaan kattilaan tulet, että saan metsäkengät kuiviksi iltapäivän reissulle. 😊
Päivän ekat mustikat kuivuu hetken ennen pakastusta. Isä vahtii raviojien kaivelua meidän suoralla. Minä vahdin sadetutkaa.
Asetelmani cuban cleaniin. Huomautan, että kuvassa on ainoa minun hyväksymäni kahvakuulan käyttötapa. #treenitaivas
Korpit on jossain asioilla, ehkä pyörivät tuolla pelloilla opastamassa poikasille miten ollaan korppi. Mutta tästä on mennyt nallukka.
Puuro pikkulepinkäisen vartioimilla marjoilla marjareissujen välissä. Mennään karhun ja korppien luo seuraavaksi.
No nyt mua häätää naaraskin. Lähden kauemmas, pitäkää te aukon alaosan mansikat.
Mustikka on kypsää. On lupa poimia. Laitan kohta Kalevan kisat kuulumaan luurista ja kerään sankon rauhassa täyteen. Käsin.
Hiton iso. Kokomerkintä on varmaan pohjassa. Kasveillehan ei yleensä hommata kovin suurta ruukkua edelliseen verrattuna, koska sit käyttävät pitkän aikaa juurten kasvattamiseen.
Ei mennyt tuo edellinen iso lehti yli tukien liitoskohdasta, mutta ehkä tämä seuraava menee. 😊
Tämän veijarin muistan. Se piti noukkia sangosta monta kertaa, kun koitti toistuvasti piiloutua marjojen sekaan. Näytteli oscarin arvoisesti kuollutta, kun laskin sen tämän vehkan lehdelle. Toista verkkoaan punoo jo tässä.
En muista oliko tähän ruukkuun tuomani hämis suolta vai vattuaukolta. Niin hyvin se on kuitenkin täällä isän viirivehkoissa viihtynyt, että verkkoon on jäänyt jo paljon pikkukärpäsiä.
Kovasti on asiaa myös tällä pikkulepinkäisellä. Kohta lähden kyllä, vesi loppuu.
Karhu oli ehtinyt taas ensin parhaille mustikkamaille, mutta hankala sen jäljistä on saada hyviä kuvia. Kattokaa sen sijaan miten sinnikäs pihlaja täällä on!
Vatut on sillai hauskoja et ne tiivistyy omatoimisesti ja pieneenkin sankkoon mahtuu paljon!
Se on siis tyhjennettävä vatukot ja mansikka-aukko ennen viikonloppua. Mustikalle ei ole haittaa sateesta, saa kypsyä vielä. 😊
Aina kilpajuoksunektariinien kanssa, ehdinkö syödä ennen kuin homehtuvat vai en? Ja pakko säilyttää huoneenlämmössä ettei makeus kärsi.