Ilmeisesti meidän kenkätelineeseen oli tehtaalla rakennettu itsetuhoajastin, koska kerralla siitä hajosi *kaikki*. En saatana osta uutta, mutta tuon korjaus vaati enemmän yritystä, erehdystä ja kiroilua kuin osasin aloittaessa ennakoida. Nyt se kestää ja kuuntelen tarjouksia 8000 €:sta ylöspäin.

Kävin päivän päätteeksi pienellä hölkällä kaupungilla. Luulin tätä teemapuistoa idylliseksi, mutta nää paikalliset pitää sitäkin varmaan jonain likaisena slummina.

Ainoin ja oikein keikkakokemus syntyy, kun kuvaa keikkaa kuvaamalla ruutua, jolla kuvataan keikkaa. Trust me, olen pilotoinut.

Turussa ainakin just nyt lounaasta.

1) Troijan portit oli samaa paksuustasoa kuin meidän kylpyhuoneen ovi. Miten tuon avaaminen nyt oli niin vaikeaa? 2) plussaa siitä, että on kierrätetty Batmanista ylijäänyttä puvustoa. 3) onkohan Nolanilla mun numeroa, jos haluaa jutella tästä?

Turun rakennuspalohistoriaa hieman tuntien, sanoisin tätä kaikkien aikojen huonoimmin peitellyksi kiisteltyjen talojen polttamisoperaatioksi. Hyvästi, Österbladin kortteli. Hyvästi, Kaskenkatu 3.

Onneksi mulla on tallessa näitä poikkeuksellisen typeriä selityksiä.

Hauskasti tämä amerikkalainen Nix oli niin monella tavalla samanlainen kuin tuo Valtonen. Hankala sanoa, kumpi vei tämän erän, mutta melkein on suositeltava molempia. Jos ahdistuu pitkistä kuvauksista, näihin ei kannata lähteä. Minä viihdyin, kun sivuosan kuolemiseen käytettiin 18 sivua.

Minä: vois ottaa iisisti ja rauhoittua vaikka metsäpyöräilyllä. Metsä: lol, ei. Ota tosta vähän nokkosia.

Huomenna on muuten ehkä vähän pehmeät jalat. Tänään ei ollut selvästi riittävästi, kun näin paljon oli vetointoa.

Olipas taas 2-tyypin hauskaa tämä. Nyt reidet tuntuu siltä kuin niitä olisi hakattu chilisillä myrkkysammakoilla, mutta kai tästäkin kannatti maksaa.

En ole vieläkään päässyt yli tästä Valamon luostarin avainlokeroinnista. Send help.

Jos olet kyllästynyt keittämään pastaa tuntikaupalla, niin tieteellä on ratkaisu.

Jotenkin mennyt minulta aiemmin ohi, mutta onneksi vaimo kantoi kirjastosta kotiin. Jos ihmisen suhteesta luontoon ja sukupuuttoihin pitäisi kirjoittaa sujuvaan muotoon, niin tässä on siihen opas. Upeaa tekstiä, eikä varmasti jätä ajatuksia tyhjäksi.

Onko tämä otsikointi tapa sanoa, ettei kukaan ole vastuussa, mutta hanke itsessään on syyllinen johonkin? Kuriton hanke.

Kesäpuuhat: miten monen (ex-)ministerin päälle voi ajaa fillarilla samalla lenkillä.

Suomi muuten: rakennetaan lapsille luonnonmukaisia ja virikkeellisiä leikkipaikkoja, joissa altistuu myös lialle. Hirvensalon autosaari: lapset aidatulle parkkipaikalle, ei ne muuten opi yksityisautoilemaan.

Tämä on sääntötaidetta. Bensa-asema purettiin ja sen tilalla on kusinen hiekkakenttä, josta on tullut asukkaiden parkkipaikka, johon näemmä voi pysäköidä ihan miten sattuu. Tähän autoon jätetty heippalappu "tämä EI ole parkkipaikka! Se loppuu hiekka-alueeseen", eli tuon auton puoliväliin.

Ei oo pyöriä mainittu tässä.

Eikös se ole oikeastaan kaikkien kisaajien onni, jos rima on tosi matalalla? Kovin jännää se ei kyllä kisasta ainakaan alussa tee.

Asuinalueella asettaan testannut henkilö: "ihmiset tulivat luotien eteen äkillisesti ja yllättäen" Jumalauta, mitä otsikointia.

Muista, että sinä olet tärkein. Kunhan korjaat itsessäsi ne ulkoiset viat.

Mun myötätunto oli viimeksi näin alhaalla 2018, kun Singaporessa lämpötila romahti hetkellisesti.

Nenään?

En haluaisi aiheuttaa kansallista paniikkia, mutta voitin eilen 10-vuotiaan SEKÄ muistipelissä ETTÄ nopeuspelissä. Ilmoitin vaimolle, että hääpäivää ainakin siirretään tämän muistamiseksi. Taloyhtiöön tulee ylimääräinen liputuspäivä varmaan myös.

Oudolla tavalla pidän siitä, että internet-meemit ohjaavat minuakin toimimaan oikein.

Missä määrin pidän Outlookin käytöstä? Siitä, että se pitää vaimentaa väkisin? Siitä, että hyvä viesti korvaa palaverissa istumisen? Enemmän kuin kävelystä paljain jaloin nurmikolla? Enemmän kuin jäisellä merellä liikkumisesta? Enemmän kuin hiljaisista ja lämpimistä kesäilloista? En oikeastaan.

Rakastan suomalaista optimismia, koska tämä on aidosti myös pohjana siinä, miksi täällä pärjätään onnellisuustaulukossa.

Tässä jotenkin heijastuu Kokkolan kieliryhmien sukupolvien mittainen taistelu nimetä paikkoja ja jossain välissä ylivoiman tasapaino on vaihdellut.