Takkurouva
@takkurouva
Karkeakarvainen kääpiömäyräkoira, kärttyinen narttu. Wire haired miniature dachshund. Grumpy old bitch.
Tärkeää on aina taide! Siitä elon polun kaide. Siksi onkin tämä runo virheetön kuin kanan muno.
Matte juksutti minua: Se väitti että on jo mun ruoka-aika, vaikka tiesin ettei vielä oo! Mutta minä olin uskovinani! Hehe, eihän tässä tyhmiä olla! 🤓🐶
Trimmarin jälki on kuin trimmerin jälki. Tämmöisen palautti eilen. #itwillgrowback #enollutkaunisennenkään #vanhentavatyyli 🐶
Maten puutarhavinkki: Kitke vuohenputket juurineen ja laita ne mustaan muovisäkkiin. Niistä on tulee mustaa liejua, jonka voi kipata kompostiin. Jätä muovisäkki varaston taakse. Löydä pian mäyräkoirasi kuonoa myöten muovisäkistä. Käytä sitä pesuainetta mitä vaan löydät, kunhan se ei suoraan tapa. 🐶
Me voitas olla Turussa, mut me ollaankin kotona taistelemassa, kun pahapentti ei tänään halua upota.
Piti kaivella arkistoa. Oikean olkapään kanssa ollaan oltu urheilukoiraklinikalla v 2022. Jotain arkuutta löytyi, mutta ei selitystä. Onneksi silloinen kipu ja ontuma meni ohitse. Ja nyt kun se jälleen aktivoitui, ortopedi nr 2 kokemuksella, tunnustelemalla ja lämpökameralla löysi syyn oireisiin.
Noh, meikä sitä on vetänyt ihan luvan kanssa marja-aroniaa. Enkä edes irvistellyt!
Hähhähhää - eipä oo kissoilla asiatonta asiaa tiloihin. Vain työkoirat sallitaan 👆 Tosin kuvan kissan mittasuhteet viittaavat jonkinmoiseen puumaan.
Kävin katsomassa, kun mun alkuäiti (Nakkikäsi) reenasi nuorempia tuleviin näyttelyihin. Nakkiosuuteen pääsin vahingossa osallistumaan. Oltiin myös kotirantsussa, jossa aurinko paistaa aina, eikä tällä kertaa muut koirat varjostaneet. Odottelin kuitenkin poislähtöä malttamattomana.
Kissa palasi kotiin! Joku muinainen esikissa on jättänyt jälkensä sedimenttiin.
Eipä vielä noin reilu viikko sitten olisi matte uskonut, että täällä sitä ollaan kesämatkalla. Kissa oli tuossa puskassa, vaan eipä ole enää 😈. Lähti kuin hauki rannasta! Matte toivoo, että se tulee vielä takaisin, muuten tulee sukulaiskonflikti 😬
Pahapentissä on näemmä aikalaukaisin. Viime vuonna ostettu purkki oli muuttunut vielä pahemmaksi. Ei voi vahingossakaan käyttää.
Pahapentin annostelun käytetään tällaista piinapenkkiä. En pääse pyristelemään karkuun. Lisäksi suupielestä putoava nappi näkyy ja kuuluu. Tänään nielin sen ykkösellä.
Lääkäri oli kuulemma sanonut, että minun pitää nyt harrastaa aitajuoksua. Eli sänkyyn hyppäämiseen tarvitsen nyt pitemmän vauhdinoton ja jalan pitää osua lankulle. Tai näin minä asian ainakin tulkitsin, kun reitille on aita laitettu.
Tämän päivän piinasta päästiin vähällä 🙏. Vanhempi naisortopedi uskalsi tehdä päätelmät hermojumista lavan alla, joka oireilee juuri näin. Uä:tä ei tarvittu. Lämpökuva osoitti kipualueen, lisäksi matte pätevöityi röntgenhoitajaksi, kun otettiin vielä kuvia. Pahapentistä löytyi mauton kapselimuoto 😊
Puput - nuo pörröiset makupalat - ovat melkoisia juorukelloja. Huhu on kiertänyt, että minä en enää valvoisi meidän puutarhaa. Mutta kyllä minulla nuusku toimii, tiedän, että täällä on käyty! Sateesta huolimatta suoritin tarkastuksen ja kirjaan raportin. Valvontaa tehostetaan, vaikka pää kainalossa.
Pahapentti oli lähtenyt lomille ja ruskettunut, kun oli ottanut aurinkoa terassilla. Ja kun sen pitäisi olla hoitamassa hommaansa mun sisälmyksissä!
Kuumana päivänä siesta saattaa yllättää kesken lenkin. Me käytiin eilen ortopedikontrollissa pettymässä. Lisää lääkkeitä, lisää tutkimuksia. Matella vakavat mietteet.
Pahapentin kanssa eläminen on hankalaa. Kaikki namit joilla pentti houkutellaan kurkusta alas ovat aihettaneet kutinaa. Sitten joudun nakertelemaan kutiavia paikkoja. Väkivalta on jäänyt ainoaksi keinoksi. Se ei aina toimi, kun sängystä löytyy sylkäisty tabletti.
Matte kävi terapiassa koirafysioterapeutilla. Fyssari vatkasi minua, matte puhua pulputti. Että miten mun kanssa jatkossa eletään, auttaisiko viipalointikuvaus, onko selkä muka kipeä. Tod.näk. selässä on vain lihasjumia. Läähätin, haukottelin ja tuijotin sisäänpäin, kun kipeitä paikkoja löytyi.
Tapasin vanhan heilani. Tai, no, on tunnettu siitä asti, kun oltiin kaksistaan ongelmakoirakurssilla. On sitä naurettu sen jälkeen! Jack russelia eikä mäyräkoiraa ei saa haukkumattomaksi 🤣 🐶. Vertailtiin diagnooseja ja vinkkailtiin lääkkeitä. Matelle Toivo olisi ollut unelmavävy, mun kasvattajalta ⛔️