Harri Koponen
@harrikoponen
Growth Fellow, Senior Advisor, Board Member, Reservist Staff Officer, Mensan, Sauna Aficionado, Hiker, Biker, Shooter - Higher Education, Digital Transformation, Security, Cyber, Arms Control, Defence. In Finland & Europe.
Kun kymmenen askelta omalta ovelta tervehtii tällainen, niin urbaani syke saa juurevampia sävyjä.
Lahden sataman erikoislaituri on ollut monen romanttisen kohtaamisen näyttämö. Tänään olisi ollut syytä napata M/S Romantic'in infosta tasoitustabletteja mukaan, jotta naaman vieno viherrys ei latista tunnelmaa.
Hetki ennen Deng Li'n @lut.fi väitöstilaisuutta. Veikkaan väittelijän sisällä tuntuvan aivan aitoja, voimakkaita tunteita tuolla hetkellä, vaikka väitöksessä "Emotional artificial intelligence via identity-free body language recognition and understanding" liikutaankin toisissa sfääreissä.
Nepalilainen ravintola. Mainioita ruokia lounaspöydässä. Naan-leivät muhevia, mutta eivät rasvaläimeitä. Jälkiruoka näytti kuitenkin koskemattomalta, vaikka kahvia, kääretorttua ja lassia noudettiin vierestä ahkerasti. Mikähän siinä?
Sarjakuvissa on aina perin osuvia, heti tunnistettavia äänestä kirjaimiksi -muunnoksia. Mitähän tästä saisi kirjoitettuna? Skrääts klok ... PFÄT-SPLÄNK?
Sellaistakin joskus pohdin, että jos olisi jonkin sortin hahmotuksellisia haasteita, niin Postitalon lokerikko voisi livahtaa jännän puolelle.
Pääsykokeet, moninaisia tenttejä, sulkapalloa, koripalloa ja kanssaopiskelijan tentinaikainen viuhahdus. Kaikenlaista on mahtunut minun ja M-salin (ent. monitoimisali) yhteiseen historiaan. Tänään viimeksi kohtasimme.
Aurinkoisesta illasta näyttää moni osaavan nauttia, kukin tavallaan. Mainiota!
Hetkellisesti kampus hehkuu liminaalisuutta. Kohta sitten ryöpsähtää elämää piripintaan ja ylikin.
Yksittäisenä tuotesuosituksena Sopilkan valikoimasta täytyy nostaa nämä "kevytsuolatut" kurkut. Ei pistävyyttä, reilusti makua ja mainion napsahtava rakenne.
Kiasmassa tällä kertaa itselläni osuivat molemmat ison kankaan videoteokset. Mutta on siellä muutakin.
Jalkautuminen Jyväskylään on aina virkistävää. Omaa historiaani koskettaa 90-luvun alkupuolelta. Paljon on muuttunut siitäkin, eikä olleenkaan hullumpaan suuntaan.
Jostain syystä ilmailulajeista minua ovat aina kiinnostaneet eniten ne, joissa on mahdollista siirtyä myös ylöspäin. Itse asiassa amfibiolentovenettä pidän kehityksen huippukohtana. Erityisesti jos siihen saa talvella sukset. Hiljaa ja matalalla!
On se Mukkulan kartano sitten kaunis. Ja lounas maukas. Kääntäkää hyvät ystävät suunta Lahteen, Vesijärven rantaan!
Hyvä että sähköinen lentäminen ottaa edistysaskelia, mm. emrc.fi voimin. Kuvassa lyijyllistä bensaa Nurmaanjärven rannassa.
Mäntyharju-Valkeala -seutu on luonnoltaan ja tiestöltään aina miellyttänyt minua. Jopa helteiseltä Selänpään kentältä kasarmille täyspakkaus tarakalla, ryteikön kautta polkupyörämarssiessa. Reidar Särestöniemi Experience on erinomainen käyntikohde alueella.
Satuin olemaan eri paikassa kuin soutukalusto, niin meni sitten "turhansouduksi". Sanonpa vain sen, että leppoisa matkasoutu on syytä luokitella niin kropan kuin pään terapiana huippuluokkaan. Jos työstettävää enemmän, (k)ilometrejä lisätään. Toimii!
On monta syytä mennä Hämeen linnaan Hämeenlinnaan. Tässä yksi. ITE-taidetta vaihtuvassa näyttelyssä.
Sivistystä, yhteisöjä, nostalgiaa... Kirjastojen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ei ainakaan vähene tulevaisuudessa. Tietoverkoista ja -järjestelmistä huolimatta.
Kaapelikiinnikkeitä hakemassa näpräysprojektia varten. Erittäin ilahduttavaa huomata, että suomalaiset ovat keksineet muutakin kuin shoppailemista kesäpäiväkseen.