Juha Länsman
@juhalansman
Vihervassari. Valokuvaan huvikseni, ajoittain myös työkseni. #LuonnonmetsatSapmi #metsänpuolella #photography #Pentax
Kun aikansa viihtyy virnapuskassa, niin on hyvä käydä mahansa viereen nukkumaan.
Ehkä ei ihan "kännykkä", mutta ensimmäinen matkapuhelin oli kevyt ja käytännöllinen (esimerkiksi verkonpainoksi) Ericsson Hotline Combi 900
Jokapäiväinen näytelmä: Pihapupu on mielestään hyvässä piilossa ja minä teeskentelen, etten huomaa sitä.
Päivä oli niin kuuma, että päätimme suosiolla pitää kartoitusvapaata. Sen sijaan ulkoilimme, hillastimme ja kartoitimme (mutta vaan ihan vähän). Nyt jaksaa taas huomenna reippaana töihin. #LuonnonmetsätSápmi
Metsiä pitäisi kartoittaa, hillat ja mustikat kerätä, herkkutattejakin jo puskee esille, nukkuakin vähän voisi. Näistä oikeastaan tuo nukkuminen on ainoa, josta voi vähän joustaa, siirretäänpä se syksyyn.
Toki joku saattaisi ajatella, että puutarhaporttia voisi käyttää alkuperäiseen tarkoitukseensakin ja poistaa juhannusruusut, mutta ei vaan pysty.
Puna-ailakit ovat kovinkin suosittuja kasveja. Niistä pitävät sekä talonväki, pörriäiset, että varsinkin puput.
Aina autolla liikkeelle lähtiessä täytyy muistaa tarkistaa, ettei sen alla ole nukkuvaa pupua.
Pohjoisen kitukasvuisista, karuista kangasmetsistä keskiyön auringon lempeästi värittämiin reheviin rantaniittyihin. Saamenmaan juhannus❤️
En ole pariin päivään ehtinyt tarkistamaan pihakameraa ja sieltähän löytyi tietysti normaalit: jäniksiä, kettuja ja poroja. Tällä yhdellä kaverilla tuntuu olevan lievää julkisuushakuisuutta, sillä hän esiintyy useammassakin otoksessa:
Suomen luonto on täynnä kauniita kukkasia. Niitä täytyy vaan tutkiskella hieman lähempää, kuin eteläisempiä pröystäilevämpiä lajeja.
Aavistuksen toissa vuoden syksyllä harmitti, kun jouduimme vetämään vesiputken juuri keskeltä kukkaketoa. Toki tiesin, että maaperän siemenpankissa on odottelemassa valtaisa määrä innokkaita siemeniä. Nyt vaikuttaisi, että parin päivän päästä ei harmita enää yhtään.
Tein jokunen vuosi sitten todella tukevan, sanoisinko äijämäisen, puutarhapöydän vanhoista siltapalkeista. En muista, että kenelläkään olisi koskaan ollut aikaa istuskella sen ääressä, mutta puput käyttävät sitä sateensuojana, joten ei se turhaa työtä ollut.
Kun Inarin kirkonkylässä seurailee kameran avulla oman tontin elämää, niin 90% siitä koostuu kolmikosta porot-jänikset-ketut. Sattumavieraita ovat mm. saukot, minkit, kanalinnut ja hirvet.
Niin että pihasaunako? Joo, ei me olla voitu lämmittää sitä nyt vähään aikaan, kun tirpat tykkää istuskella piipun päällä.
Varmuudella en toki voi sanoa, mutta epäilen, että kotipuput eivät pidä talonväkeä erityisen merkittävänä uhkatekijänä.
Jotkut asiat on tehty kestämään. Vuonna -83 (muistaakseni) ostamani Savotan 906- rinkka (ei kaupallinen yhteistyö) lähdössä taas työmaalle. Omistaja alkaa olla jo reunoilta rispaantunut, mutta rinkka ei.
Huudeilla on pyörinyt kapinen kulkukettu, niin olen kotiketusta ollut vähän huolissani. Hyvävointiselta onneksi näyttää.
On monia syitä miksi Inarissa ei juurikaan tule harrastettua puutarhanhoitoa. Hän on niistä yksi.
16 vuotta sitten siirsin Ikaalisista (pihasta, ei metsästä) valkovuokkoja Inariin. Viime vuonna ensimmäinen hento kukka uskaltautui esille ja tänä vuonna niitä on piha valtoimenaan (tai siis ainakin monta)
Kävimme hänen kanssaan (ystävällisen, mutta tiukkasävyisen) keskustelun siitä, että yhtään pesää ei tontilla tyhjennetä. Hän kuunteli tikkana ja tuntui ymmärtävän kommunikaatiohetken ydinkohdat.
Olen melko vakuuttunut, että juuri tämä on se päivitys, minkä internet tänään tarvitsee: metsäjänis täydessä unessa keskellä meidän pihaamme