Rva *nen
@riikkatahtinen
Ikuinen oppija ja oppimisen ihmettelijä, jonka löydät vapaa-ajalta metsästä. 🩷 luonto 🩷 Savo 🩷 oppiminen 🩷digipeda
Ajattelin istahtaa hetkeksi. Kuunnella lenkin lomassa heliseviä haavanlehtia, toisistaan tukea ottavia kaisloja, rantakiviin törmääviä aaltoja ja kuinka tuuli kerää itseensä voimaa tuodakseen sateen. ... Onneksi kesä kuivaa minkä kastelee.
Olen ihminen, joka latautuu luonnossa (yllätys 😉) ja myös yksin olosta / omasta tilasta. Tarvitsen epäsosiaalisuuspäiväni. Miten sinä nautit yksin olosta, mitä teet, kun olet yksin?
Saattaahan se olla, että jostain voi sattumalta huomata, ettei shoppailu ole se ihan päivän polttavin juttu mulle 🤣
Keski-ikäinen minäni on parasta aikaa mustikkahulluuden kourissa. Lohduttaudun sillä, että se on oikeastaan vain ikiaikaista ihmisyyden toteuttamista. Minulle mättäässä pyllöttäminen, mäntyjen huminan kuuntelu ja omiin ajatuksiin hiljeneminen kopsahtaa oikealla tavalla sieluun.
Suositus Loimukeisari Rullaamon loimulohirullille. Kerrankin jotain pikaruokahenkistä, josta jää hyvä olo kroppaan ja mieleen. Palvelu Ristiinan katuruokakarnevaaleillakin oli ✨️
Tänään juhlittu appivanhempien 50 v hääpäivää. Kunnioitettava saavutus 💖 Ja vähän pelailtu retropelejä siinä rinnalla 😃
Onko sinulla ulkomailla jokin syöminen / juominen, mitä täytyy päästä maistelemaan? Minulla ne ovat sipsit. Ihastuin näihin höttö kummituksiin 😃
Reissu oli toinen ulkomaanmatkani 7 vuoteen. Pohdin ja tasapainottelen oman kuluttamisen ja valintojeni kanssa jatkuvasti. Mikä riittää, millä on merkitystä. Minulle reissut tarjoaa elämyksiä, mutta myös perspektiiviä. Ravistelee sitä tuttua ja totuttua. Auttaa katsomaan kaukaa ja näkemään lähelle.
Käytiin myös Bruggessa, joka on kyllä viehättävä, mutta itselle käynnistä jäi ristiriitainen fiilis. Olin juuri se kohdetta kuormittava turisti, joka inhosi paikan äärimmilleen vietyä turismia ja muita turisteja. Jälleen katse peiliin. Ratkaisuna teimme sen, minkä yleensä - siirryimme sivukaduille.
Ja ihmiset, olivat ystävällisimpiä kuin missään Euroopan maassa 💕 Hauskoja kohtaamisia, avuliaisuutta ja savolaismaista huumorilla varustettua palvelurupattelua. Yllätti, myönnän.
Ihastuin mahdollisuuteen kaupunkisuunnistaa sarjakuvamuraaleja. Se yhdistää rakkauden kohteen aistimiseen kävellen ja löytämisen ilon. Kylmät väreet sen sijaan sain loistavasti toteutetussa Banksy-museossa.Aikamme tarvitsee taiteilijoita, jotka alleviivaavatta toimintamme järjettömyyttä (omaanikin).
Brysselin suurkaupunkimaisuus kuitenkin viehätti. Muraalit, rakennusten tilkkutäkkimäisyys, muotojen ja kansallisuuksien moninaisuus. Eri kielten sulautuminen korvissa yhdeksi. Mahdollisuus astua sivuun ja seurata vilinää, marokkolaisten onnea voitosta, turistien kilpailua parhaasta suklaapalasta.
Pari ajatusta ja kuvaa Belgian reissusta yleisesti. Rantauduttiin Brysselissä Midille, joka kyllä avokämmenellä muistutti omasta etuoikeutetusta asemasta. Se on vastakohta keskustan pompööseille rakennuksille ja turismin ehdoilla pyörivälle kaupalle. Kyllä, tiedostin vahvasti olevani osa ongelmaa.
Meidän piti mennä Skotlantiin. Päädyttiin Belgiaan rockfestareille. Vois käydä kelle vaan 🤷♀️
Olen ostanut samaista tuotetta 🤷♀️ Ja epäilen, että oli maineensa veroinen, koska kurkkuja ei ole sen koommin kasvatettu.
Virallinen lomps-ilmoitus: Minä olen lomalla. Minä saan unohtaa mitä haluan. Unohtaminen on mukavaa. Aion unohtaa kaiken muun paitsi muutamat hauskat asiat, jotka ovat minusta tärkeitä. (~ Ruttuvaari)
On sellainen kesäilta, jonka ilma painaa raskaana vasten kasvoja. Nenään kantautuu äitelä angervon tuoksu ja järven pinta on riikkumaton. Pysähtyneisyys tuntuu lähes häiritsevältä, kunnes tien yli kipittää,minkä lyhyen lylleröisistä koivistaan pääsee, pieni siili suhonen. Voiko olla täydellisempää 🥰
Tokihan kävin myös metsässä 💖 Iso-, pikku-, tähti- ja keltatalvikit sekä lehdokit olen jo teille dokumentoinut, joten nuokkutalvikki ja maariankämmekkä olkaa hyvä. Ja näin kesän perinteinen kukkakimara alkaa olla bongattu.
Piipahdus kylillä, mutta muuten pullapalkalla trimmeröintiä ja maalaispuuhia niin, että kroppa meinaa jo vähän kitistä.
Havahduin, että se ois työura puolivälissä, jos niikseen. Takana 8 työpaikkaa, 12 esihenkilöä, n. 10 nimikettä, n. 20 projektia, satoja(?) koulutus-/ seminaaritapahtumia, liuta eri hr-järjestelmiä. Jos vain sanalla kuvaisi, niin mielenkiintoinen. Ei oikein tiedä, katsoisiko eteen- vai taaksepäin.
Bonuskohde, Varkauden vesitornin kattokahvila Kahvila itsessään vähän sekava, mutta maisemat ja rakennus ihan huikeat. Myönnän, että mentiin hissillä ylös.