Eilinen ilta kului villisavesta tehtyjä esineitä nuotiossa polttamalla. Yllätyimme, koska yksikään esine ei hajonnut. Jokainen kippoja ja koristeita tehnyt sai täysin kelvollista keramiikkaa.

Tuollaiseen isoon selkäreppuun voisi mahtua vaikka miten monta kiloa kokaiinia. Koska se on kiinni, ei voi tietää mitä se on syönyt. Miten naamioisin sen, etten joutuisi kotimatkalla poliisin varmuuden vuoksi yliajamaksi?

Nostimme tänään joitain kymmeniä kiloja järvimalmia. Harrastustamme tukeva maanomistaja antoi ystävällisesti meille luvan hakea vielä lisääkin, kunhan emme kaikkea vie.

Miljoonahyllyllä valkenemassa oleva kauriinkallo oli saanut taiteellisen vivahteen valoa tavoittelevasta koristeköynnöksestä.

Nyt tarvittaisiin hallitusta, jolla olisi jokin muukin ratkaisu kuin valtionvelan paisuttaminen.

Ei tämä elämä ole pelkkää surua ja murhetta. Joskus se on myös uusien soittimien saamista valmiiksi. Tämä yksilö soi oikein komeasti. Kielet onnistuivat yllättävän hyvin ja sain ne korvakuulolta vireeseen, mikä sekin oli yllätys.

Vastoin kaikkia odotuksia, jouhikossa on nyt kielet ja ainakin hyvän soittajan käsissä se jopa soi. Yksi kielistä on hevosen jouhta, kaksi synteettisiä. Iltasella väsäilin vielä pitkähuilun. Sain sen noin suurin piirtein D-vireeseen, mutta ääni on liian hento. Täytyy jatkokehitellä.

Tänään jouhikko sai viritystapit ja kielenpitimen. Seuraava homma olisi laittaa kielet paikalleen, mikä vaatii vähän taas uusien asioiden opettelua. Jokin väri tuohon pintaan olisi kiva laittaa.

Tässä kuva omasta ensiyrityksestäni perinteisten jousisoittimien suuntaan. En usko, että menee sataa vuotta tämän kelvollisuuden toteamisessa. Mahdollisesti tässä ennen kevättä pääsen kokeilemaan miten tuo soi.

Ihan hyvät näistä kääntökengistä tuli, lykkään tuota nahan käsittelyä vielä, koska haluaisin vähän sävyttää tuota pintaa ennen kuin kyllästän sen öljyllä ja vahalla.

Viikonloppuna askarreltiin taas. Tähänkin projektiin lähdin ajatuksella, että katsotaan mitä tästä tulee. Toistaiseksi näyttää yllättävän hyvältä. Soitinten kanssa niin on usein, ennen kuin niistä yrittää saada ääntä.

"Onks Toivoo näkyny?"

Minua odottaa tämän viimeistelyvaiheessa olevan yksilön pari. Ei tule tänään valmiiksi, mutta viikonloppuna voi tullakin.

Me, as a young hippie in the 90's

Naureskelin tänään käsitöiden tekemisen evoluutiota. Ompeleminen vaatii sekä lukulasit että otsalampun.

Kun työpäivän jälkeen pääsee rentoutumaan käsitöiden parissa, tunne siitä, että elää väärällä vuosisadalla ei varsinaisesti vähene.

Koska ihmisellä pitää olla harrastuksia, kokeillaan nyt sitten jouhikon rakentamistakin. Tähän asti sujuu ihan hyvin. Muutama pikku yksityiskohta, pari osaa, hiukan kokoonpanoa ja koristelua, niin eiköhän tuosta enneb kesää tule soiva peli.

Tänään tervattiin myös silta. Isommalla porukalla nopea homma. Sillan rakentaminen oli työläämpää.

Vaikka maailmassa tapahtuu kaikenlaista, terva tarttui laudan pintaan tänäänkin. Jännä pintakäsittelyaine. Ilmeisesti myös sen verran tuoksuvaa, etteivät sen enempää hyttyset kuin paarmatkaan löytäneet minua.

Laitetaan nyt vielä kuva tästä kanakopistakin, kun sinne saatiin myös kanoja. Tämä ei ole vielä lopullisessa muodossaan, mutta aika lähellä jo.

Iloisiakin asioita tapahtuu. Tästä kurkkujen tukipuusta tuli sellainen kuin halusinkin. Enää tarvittaisiin kesäkelejä, niin saattaisivat hyvällä tuurilla kasvaa kurkutkin. Rakennetta tukevoittaa omin pikku kätösin punottu pajuköysi.

Siitä huolimatta, että maailma on hullu paikka, kanakopit eivät rakenna itse itseään.

Mitäs sitä näin juhannuksena muutakaan tekisi kuin nyöriä tukikeppien kuorista. Tuota tulikin noin 10 metriä ja kerrattuna siitä sai viitisen metriä muovitonta köydentapaista, joka kestää tämän kesän varsin hyvin.

Tänään rakennettiin perinteisin keinoin. Jälki on tekijöiden mukaan, mutta pienen viimeistelyn jälkeen ajanee asiansa kuten kuuluu.

Tänään(kin) on isä ylpeä pojastaan.

Tänään sai taas toimia sillanrakentajana. Saa nähdä millainen valmiista tulee. Hypättiin vähän ilman suunnitelmaa toisten aloittamaan projektiin ja nyt pohdiskellaan miten se saadaan valmiiksi.

Tein viime kesänä Hedebyn löytöihin perustuvan replikan. Kiva nähdä, että myös lähempänä on käytetty vähän vastaavia.